Muuttoliike / Migration valtaa taas alaa enemmän mielessä. Onko sukupuoli sittenkin väistymässä? Tai siis keskitynkö muuttoliikkeeseen kuvitteellisessa välimaastossa? Onko tämä ihan tyhmä idea?
perjantai 10. joulukuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
XYXYXYXXYXYX
Nyt 15.11. seminaarin jälkeen jäi tuntumaan siltä ettei kukaan tajua mun projektin ideaa. Olenko liian käsitteellinen? Onko kuvitteellinen tila kahden sukupuolen välissä liian abstrakti? Riittääkö jos mä tajuan oman ideani?
Keskustelu liiteli sukupuolirooleissa, mitä en ole ajatellut. Minulla on enemmän tämä käsite yksilöllisestä (sisäisestä) sukupuoli-identiteetistä. Vaikka roolina nähdään sukupuolen performatiivisuus tietyssä kontekstissa, ja ympäristö vaikuttaa erottamattomasti identiteetin muodostumiseen, en vaan jaksais jauhaa sukupuolirooleista. Mulle jotenkin pöyttynyttä ja itsestäänselvää puhetta.
Keskustelu liiteli sukupuolirooleissa, mitä en ole ajatellut. Minulla on enemmän tämä käsite yksilöllisestä (sisäisestä) sukupuoli-identiteetistä. Vaikka roolina nähdään sukupuolen performatiivisuus tietyssä kontekstissa, ja ympäristö vaikuttaa erottamattomasti identiteetin muodostumiseen, en vaan jaksais jauhaa sukupuolirooleista. Mulle jotenkin pöyttynyttä ja itsestäänselvää puhetta.
maanantai 8. marraskuuta 2010
CONCEPTUAL MIGRATION !
Teemani on näin talven tullen muuttanut muille vesille.
Muuttaminen on liukumassa takavasemmalla sisällön rakentamisessa, mutta muuttaaminen, muuttoliike, muutos, muutosliike jne. tulevat olemaan edelleen keinojani tutkia ja pohtia visuaalisesti teemaani. Teemani on kohdentunut: se on nyt sukupuolen ambiguiteetti (epämääräisyys/määrittelemättömyys). Kävin Introduction to Gender Studies kurssin, joka antoi kipinää tälle aiheelle.
Migration into and within the imaginary void between the two traditionally defined genders.
Muilta kuultua projektistani:
"So it's going to be explicitly gay!?"
>>> no, sukupuoli ei ole yhtä kuin seksuaalisuus (johon tässä kommentissa viitataan), vaikka seksuaalisuus onkin kutkuttava kuriositeetti. Mutta tosiasia on, että seksuaalisuus on vain yksi osa sukupuolen määrittelyä/määrittelemättömyyttä. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että kahden absoluutteisen sukupuolen vastakkainasettelun aika on näissä asioissa ohi. Sorry to break the news. Mutta jotain eksplisiittisyyttä luvassa. Im gonna be as gay as I want to be.
////// VÄLIKUVA
Ihan vaan muistutuksena itselleni, että tämä koko sukupuolen ambiguiteetti homma juontaa juurensa minulla Bettina Rheimsin Modern Lovers valokuvasarjaan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen Rheimsin retrospektiivinäyttelyssä Helsingissä vuonna ehkä 2005. Sarjassa Rheims on valokuvannut androgyynejä ja transsukupuolisia nuoria.
circle Y circle X circle Y circle X circle Y
Mietittävää:
- miten välttää yleismaallinen pintaliidäntä?
- toimisi ehkä paremmin ja vaikuttavammin jos sitoutuisi seminarratiiviin?
- en halua että teoksen kiteyttää tulkinta "no joo joo, on kaikenkarvaista ja karvatonta porukkaa"
- projektisuunnitelmani on jo nyt myöhässä
Tehtävää:
Vie X ja X kävelylle ja ota kamera mukaan.
Muuttaminen on liukumassa takavasemmalla sisällön rakentamisessa, mutta muuttaaminen, muuttoliike, muutos, muutosliike jne. tulevat olemaan edelleen keinojani tutkia ja pohtia visuaalisesti teemaani. Teemani on kohdentunut: se on nyt sukupuolen ambiguiteetti (epämääräisyys/määrittelemättömyys). Kävin Introduction to Gender Studies kurssin, joka antoi kipinää tälle aiheelle.
Migration into and within the imaginary void between the two traditionally defined genders.
Muilta kuultua projektistani:
"So it's going to be explicitly gay!?"
>>> no, sukupuoli ei ole yhtä kuin seksuaalisuus (johon tässä kommentissa viitataan), vaikka seksuaalisuus onkin kutkuttava kuriositeetti. Mutta tosiasia on, että seksuaalisuus on vain yksi osa sukupuolen määrittelyä/määrittelemättömyyttä. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että kahden absoluutteisen sukupuolen vastakkainasettelun aika on näissä asioissa ohi. Sorry to break the news. Mutta jotain eksplisiittisyyttä luvassa. Im gonna be as gay as I want to be.
////// VÄLIKUVA
Ihan vaan muistutuksena itselleni, että tämä koko sukupuolen ambiguiteetti homma juontaa juurensa minulla Bettina Rheimsin Modern Lovers valokuvasarjaan, joka teki lähtemättömän vaikutuksen Rheimsin retrospektiivinäyttelyssä Helsingissä vuonna ehkä 2005. Sarjassa Rheims on valokuvannut androgyynejä ja transsukupuolisia nuoria.
circle Y circle X circle Y circle X circle Y
Mietittävää:
- miten välttää yleismaallinen pintaliidäntä?
- toimisi ehkä paremmin ja vaikuttavammin jos sitoutuisi seminarratiiviin?
- en halua että teoksen kiteyttää tulkinta "no joo joo, on kaikenkarvaista ja karvatonta porukkaa"
- projektisuunnitelmani on jo nyt myöhässä
Tehtävää:
Vie X ja X kävelylle ja ota kamera mukaan.
lauantai 16. lokakuuta 2010
IN CYAN AND PIXELS WITH LOVE
Oioioioi just tätä! Kännykkävideopikseilirakkaus. Ensimmäiset editointikokeilut on parempia kuin ikinä osasin odottaa, vaikka editoinkin vain iMoviella.
Kannattaa laittaa molemmat videot pyörimään samaan aikaan.
Pitäiskö tehdä multiscreen -installaatio?
Pitäisikö vaan reteesti kuvata koko homma kännykällä?
Kannattaa laittaa molemmat videot pyörimään samaan aikaan.
Pitäiskö tehdä multiscreen -installaatio?
Pitäisikö vaan reteesti kuvata koko homma kännykällä?
tiistai 12. lokakuuta 2010
AJANKOHTAISUUS #2
Pasi Turunen tietää kyllä minne muuttaa jos haluaa elää homosuvaitsevaisessa yhteiskunnassa: San Franciscoon tai Uuteen Seelantiin!
A2 Teema: Homoilta (YLE Areena)
Tulee vähän puun takaa aiheeni ajankohtaisuus. Viime vuonna Kanadassa kun teos sai alkunsa mielessäni olin mediapimennossa Suomen asioista. No, taiteellisen tekemisen kautta aktiivista ja kriittistä kansalaistoimintaa ja henkilökohtaista kasvua minulle tällä kertaa sitten.
Toivoisin että kansanedustajat ymmärtäisivät taiteen, joka on kulttuurin visuaalinen ilmenemismuoto, kommunikatiivisen ja itsenäistä ajattelua myönteisesti tukevan laadun kun he huomenna yrittävät päättä mitä ovat "korkean tason osaaminen" ja tulevaisuuden "sivistyksen olemus" kaikille yhteisen peruskoulutuksen tavoitteissa, ja kuinka näihin tavoitteisiin päästään heidän mielestään vähentämällä kuvataiteen vuosiviikkotuntimäärää 7-9. luokilla.
Voihan taideprosessi ja merkityslataus ja yhteiskuntaturhautuneisuus.
A2 Teema: Homoilta (YLE Areena)
Tulee vähän puun takaa aiheeni ajankohtaisuus. Viime vuonna Kanadassa kun teos sai alkunsa mielessäni olin mediapimennossa Suomen asioista. No, taiteellisen tekemisen kautta aktiivista ja kriittistä kansalaistoimintaa ja henkilökohtaista kasvua minulle tällä kertaa sitten.
Toivoisin että kansanedustajat ymmärtäisivät taiteen, joka on kulttuurin visuaalinen ilmenemismuoto, kommunikatiivisen ja itsenäistä ajattelua myönteisesti tukevan laadun kun he huomenna yrittävät päättä mitä ovat "korkean tason osaaminen" ja tulevaisuuden "sivistyksen olemus" kaikille yhteisen peruskoulutuksen tavoitteissa, ja kuinka näihin tavoitteisiin päästään heidän mielestään vähentämällä kuvataiteen vuosiviikkotuntimäärää 7-9. luokilla.
Voihan taideprosessi ja merkityslataus ja yhteiskuntaturhautuneisuus.
maanantai 11. lokakuuta 2010
AJANKOHTAISUUS: Väkivaltaisuus Gay-pride kulkuetta kohtaan Belgradissa
Serbian pääkaupungissa Belgradissa sunnuntaina 10.10.2010 järjestetty Gay Pride kulkue joutui homoseksuaalisuutta vastustavien mellakoitsijoiden väkivaltaisuuden kohteeksi. "Pride-marssin järjestäjien mukaan väkivaltaisuudet osoittavat, että seksuaalivähemmistöt elävät Serbiassa vakavan uhan alla." (HS.fi)
Pride-kulkue johti väkivaltaiseen mellakointiin Serbiassa (Helsingin Sanomat)
Scores arrested in Belgrade after anti-gay riot (BBC News)
Lisäksi huomionarvoinen kommenntti HS:fi sivustolla:
'
En allekirjoita kommentin kirjoittajan lausumia Viron tilanteesta sillä minulla ei ole siitä tietoa. Uskon lausumien olevan kuitenkin tosiperäisiä. Mielenkiintoisena kommentissa pidän kuitenkin huomioita ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kytkeytymistä seksuaalisuuteen, sekä seksuaalipakolaisuus -käsitteen mainitsemista. Tärkeänä huomiona myös se että seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien loukkaaminen vaikuttaa myös niiden asenteeseen, jotka eivät tähän vähemmistöön identifioidu - seksuaalivähemmistöjen(kin) kohtelu vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumisen arviointiin.
// Miten tämä vaikuttaa ajatteluuni teoksestani?
Tämä vahvistaa, ikävä kyllä, ymmärrystäni siitä että monet joutuvat vaihtamaan ympäristöä seksuaalisuutensa tähden. Haluan, että teokseni on moniselitteinen siinä suhteessa, että vaikka puhunkin seksuaalivähemmistöistä, muuttopakko koskettaa monia muitenkin ryhmiä ja vähemmistöjä maailmassa useista eri syistä.
Kuinka oikeus omaan kulttuuriperintöön voi toteutua, jos ihmisoikeuksien toteutumattomuus pakottaa muuttamaan toiseen maahan tai ympäristöön, pois juuriltaan?
Lopuksi vielä
YK: Ihmisoikeuksien yleismaallinen julistus
(kynisyysvaroitus)
Pride-kulkue johti väkivaltaiseen mellakointiin Serbiassa (Helsingin Sanomat)
Scores arrested in Belgrade after anti-gay riot (BBC News)
Lisäksi huomionarvoinen kommenntti HS:fi sivustolla:
'En allekirjoita kommentin kirjoittajan lausumia Viron tilanteesta sillä minulla ei ole siitä tietoa. Uskon lausumien olevan kuitenkin tosiperäisiä. Mielenkiintoisena kommentissa pidän kuitenkin huomioita ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kytkeytymistä seksuaalisuuteen, sekä seksuaalipakolaisuus -käsitteen mainitsemista. Tärkeänä huomiona myös se että seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien loukkaaminen vaikuttaa myös niiden asenteeseen, jotka eivät tähän vähemmistöön identifioidu - seksuaalivähemmistöjen(kin) kohtelu vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumisen arviointiin.
// Miten tämä vaikuttaa ajatteluuni teoksestani?
Tämä vahvistaa, ikävä kyllä, ymmärrystäni siitä että monet joutuvat vaihtamaan ympäristöä seksuaalisuutensa tähden. Haluan, että teokseni on moniselitteinen siinä suhteessa, että vaikka puhunkin seksuaalivähemmistöistä, muuttopakko koskettaa monia muitenkin ryhmiä ja vähemmistöjä maailmassa useista eri syistä.
Kuinka oikeus omaan kulttuuriperintöön voi toteutua, jos ihmisoikeuksien toteutumattomuus pakottaa muuttamaan toiseen maahan tai ympäristöön, pois juuriltaan?
Lopuksi vielä
YK: Ihmisoikeuksien yleismaallinen julistus
(kynisyysvaroitus)
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
VISUAALINEN LENTOILME
Minulla ei ole juurikaan kokemusta videoilmaisun käytöstä omassa taiteellisessa työskentelyssä. Tässä muutama video, jotka kiehtovat minua visuaalisesti ja sisällöllisesti. Nämä videot näyttävät suuntaa omalle videoestetiikalleni.
EHDOTON INSPIRAATIONI. Outoa myyttisfiktiivistä rituaalisuutta. Multilayer videoilmaisua. Turkoosi kehä wow!
Valokuvauksessa kokeilemani digitaalinen pikseliestetiikka -ajatteluni tulee vaikuttamaan vahvasti teokseni visuaaliseen ilmeeseen. Tässä oma valokuvani esimerkiksi siitä miten tykkään kyllästää syaanit, magentat ja vihreät pikselit.
Minkie Whale + Wild Pea, 2010
Videoilmaisun kulmakivi on tietty Guy Maddin.
Rakastuin tämän kanadalaisen elokuvaohjaajan rakeisen ekspressiiviseen tyyliin jo vuonna 2008. Nopeat leikkaukset, merkitykselliset katseet, totuttuja sukupuolirajoja rikkovat toimet, karu luonto, surrealistisen absurdi huumori. Maddin on idolini.
Näillä mennään.
EHDOTON INSPIRAATIONI. Outoa myyttisfiktiivistä rituaalisuutta. Multilayer videoilmaisua. Turkoosi kehä wow!
Valokuvauksessa kokeilemani digitaalinen pikseliestetiikka -ajatteluni tulee vaikuttamaan vahvasti teokseni visuaaliseen ilmeeseen. Tässä oma valokuvani esimerkiksi siitä miten tykkään kyllästää syaanit, magentat ja vihreät pikselit.
Minkie Whale + Wild Pea, 2010
Videoilmaisun kulmakivi on tietty Guy Maddin.
Rakastuin tämän kanadalaisen elokuvaohjaajan rakeisen ekspressiiviseen tyyliin jo vuonna 2008. Nopeat leikkaukset, merkitykselliset katseet, totuttuja sukupuolirajoja rikkovat toimet, karu luonto, surrealistisen absurdi huumori. Maddin on idolini.
Näillä mennään.
maanantai 20. syyskuuta 2010
KIINALAISIA KALASTAJIA, KÖYHYYTTÄ JA MUITA RAUNIOTARINOITA
Tämä lyhyt essee esittelee kolme taiteilijaa ja heidän teoksensa ajankohtaisista näyttelyistä Helsingistä. Olen keskittynyt globaalien aiheiden käsittelyyn taiteessa ja siihen liittyvään etiikkaan ja taiteilijan moraaliseen vastuuseen. Kommentit ja keskustelunavaukset äärimmäisen tervetulleita.
Kiehtova Aasia
Aasia on noussut taidemaailman huomioon viimeisten vuosien aikana, kuten useat kiinalaisia taiteilijoita esiintuovat näyttelyt osoittavat kiertäessään myös Suomessa. Nimenomaan Kiinaa pidetään nykyään paitsi liikemaailman tärkeänä sijoituskohteena, myös taidemaailman silmäteränä. Kiinan pitkä kulttuurihistoria sekä idän uskomusten mystisyys tekevät siitä kiistämättä kiehtovan maan. Toisaalta Kiina-konnotaatioihin kuuluvat kommunismi ja siihen liittyvä kontrolli, halpa työvoima, ihmiskauppa ja köyhyys. Näistä ristiriitaisista olista on paitsi noussut mielenkiintoisia kiinalaistaiteilijoita, se on myös tarjonnut herkullisia aiheita muiden maiden taiteilijoille.
Kymmenen tuhatta siirtolaista merellä seilaa
Kiina-ilmiö on jälleen esillä Helsingissä, jonka juhlaviikkojen osana on Taidehallissa Isaac Julienin yhdeksälle valkokankaalle levittäytyvä 50 minuutin mittainen videoteos Ten Thousand Waves (2010). Helsingin näyttely on taidemaailmassa merkittävä, sillä se on teoksen Euroopan ensimmäinen esittely. Teoksessa Julien solmii yhteen Kiinan historian ja nykypäivän: 1500-luvulta peräisin olevan myyttinen tarina kalastajista jotka eksyvät merelle mutta pelastuvat Mazu-jumalattaren johdattamina vertautuu 2004 tapahtuneen traagisen onnettomuuden jossa Englantiin muuttaneet kiinalaiset työläiset kuolivat elantoa ansaitessaan.
Isaac Julienin tyyli on vahvasti visuaalinen. Tässä teoksessa hänen tyylinsä on yhtä poeettinen kuin runot jotka ovat teoksen taustalla oleva “käsikirjoitus”. Julien on tarttunut maailmanlaajuiseen poliittiseen aiheeseen: työn perässä muuttamiseen ja siirtolaisuuteen. Itselleni teos oli kokemuksena monitasoinen. Se kommentoi globaalia maahanmuuttotilannetta tiedottavalla ja tunteisiin vetoavalla otteella yrittämättä esittää pakettiratkaisua tilanteeseen. Mielestäni Julien kysyy teoksellaan kuinka tämä globaali ongelma on muuttanut ihmiskäsitystämme ja minkälainen etiikka liittyy halpaan työvoimaan. Toistaalta teos nostaa esille myös yksilön näkökulman pohtimalla kuinka maailmankuva voi muuttua kun hylkää kotimaansa ja muuttaa muualle paremman elämän toivossa. Voiko pelastava Mazu-jumalatar olla läsnä myös Englantiin muuttaneille kiinalaisille? Teosta luonnehtii ristiriitainen kaksijakoisuus: jotakin saavuttaessaan voi myös menettää jotakin tärkeää.
Yhdistelemällä faktaa ja fiktiota sekä pohjaamalla teoksensa runouteen Julien on löytänyt porsaanreiän ja verhonnut Kiina-kritiikkiä kauniiseen teokseensa. Kuka tahansa taiteilija tai henkilö joka kyseenalaistaa Kiinan toimintamalleja, jotka osaltaan ajavat kansalaisia maastamuuttoon, ei aseta itseään hyvään valoon maan johdon silmissä, joille pieninkin vastalause on hyökkäys joka pitää tukahduttaa.
Toisen kulttuurin omiminen taiteessa?
Itse jään pohtimaan Julienin päätöstä tarttua näin läheisesti Kiinan kulttuurihistorialliaan. Hän ei ole itse kiinalainen – onko hänellä tarvittava ymmärrys kulttuuria kohtaan vai lankeaako hän sen viettelevään visuaaliseen eksotiikkaan? Samantyylistä kulttuurista omimimista käyttää videoteoksissaan Matthew Barney, teos Drawing Restraint 9 (2005) etunenässä. Toisaalta oman kulttuurinsa sisältä nousevaa kriittistä ääntä edustaa esimerkiksi mm. ARS 06 näyttelyssä Helsingin Kiasmassa esillä ollut Jun Nguyen-Hatsushiba, korealais-japanilainen kahden kulttuurin välissä tasapainoileva videotaiteilija jonka teokset usein esittävät kulttuuriperinteeseen liittyvien elannonhankintatapojen katoamista.
Etelä-Afrikan kriittiset tuulet Helsingin Taidemuseossa
PEEKABOO -näyttely, johon tutustuin Helsingin Taidemuseossa, esittelee usean etelä-afrikkalaisen nykytaiteilijan teoksia. Moni varmasti sanoisi että Etelä-Afrikka on esillä taidemaailmassa kesän jalkapallon MM-turnauken takia, mutta itse uskon enemmän sen olevat kiinnostava, sillä sen historiaan liittyvät väkivaltaiset jälkimainingit tuottavat paljon kriittistä taidetta. Vaikka apartheid on ohi, monet yksilöt taistelevat edelleen jatkuvaa diskriminaatiota vastaan ihonvärinsä, seksuaalisuutensa tai sosiaalisen luokkansa tähden. Myös uskonto muuntuu näyttelyssä joidenkin taiteilijoiden käsissä alistavaksi voimaksi. Koko näyttelyn kuratointiin liittyy myytien ja todellisuuden yhteensulautuminen maailman käsityksessä Etelä-Afrikasta.
Fiktiivinen köyhyys ja taiteilijan moraalinen vastuu
Nostan näyttelystä esille Roger Ballenin valokuvat sarjasta Boarding House (2009). Mustavalkoiset valokuvat lukeutuvat teknisesti valokuvauksen klassiseen traditioon. Näemme kuvissa lapsia ja nuoria joiden kasvoja ei paljasteta. He ovat oudossa ympäristössä, jossa seinät murenevat ja erilaiset eläimet ja oudot raapustukset seinillä luovat ritualistisen ja shamanistisen tunnelman. Keitä nämä selvästi huonoissa oloissa asuvat nuoret ovat? Epätodellisuuden tuntu ja surrealistisuus tekevät valokuvista esteettistä katsottavaa, vaikka outo tunne puristaakin koko ajan vatsanpohjasta. Ballen on tarttunut haastavaan aiheeseen, köyhyyteen, jota hän lähestyy fiktion keinoin tekemällä huonoista oloista kiehtovan taianomaisia.
Itse pohdin teosten edessä taiteilijan roolia laajan ja globaalin aiheen edessä: mikä merkitys on taiteessa tapahtuvalla köyhyyden mystifioinnilla? Toistaalta onko moraalisesti oikein tehdä köyhyydestä fiktiota? Nostan tässä esille kuvajournalismin yhteydessä törmäämääni käsitteeseen “raunioporno”. Käsite kritisoi valokuvaajien (ja muiden taiteilijoiden) taipumusta estetisoida raunioita, rappiota, korruptiota ja sen alla eläviä ihmisiä. On helppoa mennä kuvaamaan murenevia taloja ja niiden nurkissa eläviä narkomaaneja ja luoda jännittäviä kuvia asioista joita ei jokapäiväisessä elämässä näe. Onko oikein että taiteilija saa huomiota taiteellisista ansioistaan valokuvilla jotka on luotu esimerkiksi Jessica Dimmockin tavoin narkomaanien tuskasta ja noidankehästä hänen valokuvasarjassaan The Ninth Floor (2005)? Mikä on taiteilijan vastuu? Onko taide juuri väline joka tuo ongelmia laajaan tietoisuuteen? Onko sillä todella muutosvoimaa?
Ballenin teokset eivät kuitenkaan mielestäni kuulu rauniopornon kategoriaan sillä niiden ympäristö on selvästi luotu kuvia varten. Teosten voima on juuri siinä että niitä on ja ei ole helppo katsoa samanaikaisesti. Niissä on enemmän pysäyttävää ja pohdintaa aiheuttavaa voimaa kuin suorissa dokumentaristisissa valokuvissa, jotka voivat joskus olla liian toteavia tai osa turruttavaa katastrofikuvien virtaa mediassa.
Jane Alexander ja tulkinnan kontekstuaalisuus
Toisena taiteilijana PEEKABOO -näyttelystä nostan esiin Jane Alexanderin, jonka yksityiskohtaiset johonkin eläinten, fantasiahahmojen ja ihmisten välimaastoon asettuvat veistokset puhuttelevat helposti. Näyttelyssä hän on asettanut veistoksiaan häkkiin, kuin vankilaan. Turvakamera lähettää kuvaa näyttelyn toisessa huoneessa sijaitsevaan tv-ruutuun. Turvallisuus on Alexanderin itsensä mukaan teoksen teema. Teoksessa itseäni kiehtoo tulkinnan kontekstuaalisuuden tarve. Turvakamera luo vaikutelman isoveli valvoo -ajattelusta, jonka media on ominut reality tv-ohjemiin ja joka toisaalta on läsnä jokaisen elämässä kun turvakamerat tallentavat jokaisen kauppareissun.
Itselleni tämä on stereotyyppinen ja pinnallinen tulkinta, vaikka täysin oikeutettu siinä missä muutkin tulkinnat. Teoksen ymmärtäminen vaatii mielestäni kuitenkin ymmärrystä Etelä-Afrikan historiasta. Sen valossa teos saa merkityksen jatkuvasta levottomasta väkivaltaisuudesta, joka näkyy maan jokapäiväisessä elämässä, kuten itse maassa vierailleena olen nähnyt, piikkilanka-aitoina ja turvamiehinä tavallisten Matti Meikäläisten talojen edustalla. Kyse ei siis ole välttämättä länsimaalaisesta ihmisten liikkumista seuraavasta valvonnasta, vaan yksilön pelosta joka nousee titetyn maan tilanteesta. Taidemuseon julkaisun haastattelussa Alexander nostaa esille myös länsimaiset turvallisuustoimet jotka tekevät maahanmuuton esimerkiksi Eurooppaan hankalakasi. Hän nostaa teoksen sanoman globaalille tasolle kuvaamalla turvallisuusjärjestelmien hallitsevuutta kaikkialla maailmassa.
Jane Alexanderin teos on siitä uniikki, että hän on onnistunut mielekkäästi mahduttamaan yhteen teokseen useita tasoja paikallisuudesta globaalisuuteen. Hänen sympaattiset fantasiahahmonsa itsessään ovatkin yllättäen neutraalimpia mahdollisia näyttelijöitä hänen dramaattisessa teoksessaan. Ne eivät osoita sormea mihinkään tiettyyn kansaan, sukupuoleen, ikäryhmään tai ihonväriin.
Taide globaalien haasteiden edessä
Tässä esseessä nostamistani esimerkeistä näkee kuinka fiktiota ja fantasiaa on käytetty poliittisten ja kriittisten aiheiden käsittelyyn. Mielikuvitusmaailma tai myytit ovat areena jolla mikä vain on sallittua ja näin se antaa taiteelle välineen käsitellä hankalia aiheita. Fiktiossa piilee kuitenkin myös vaara, sillä se voi helposti muuttaa kärsimyksen seikkailuksi, ihainnoinniksi tai vahvistaa kulttuurisia sterotyyppejä. Poliittisen taiteen tekeminen vaatii rohkeutta ja globaaleihin aiheisiin tarttuminen on haasteellista. Itse arvostan tätä otetta taiteeseen – ei taidetta taiteen tähden vaan taidetta ihmiskunnan tähden.
Linkkejä tekstissä mainittujen taiteilijoiden äärelle:
PEEKABOO Helsingin Taidemuseossa
Jane Alexander
Isaac Julien, Ten Thousand Waves Taidehallissa
Roger Ballen
Matthew Barney
Jessica Dimmock, The Ninth Floor (2005)
Jun Nguyen-Hatsushiba
Kiehtova Aasia
Aasia on noussut taidemaailman huomioon viimeisten vuosien aikana, kuten useat kiinalaisia taiteilijoita esiintuovat näyttelyt osoittavat kiertäessään myös Suomessa. Nimenomaan Kiinaa pidetään nykyään paitsi liikemaailman tärkeänä sijoituskohteena, myös taidemaailman silmäteränä. Kiinan pitkä kulttuurihistoria sekä idän uskomusten mystisyys tekevät siitä kiistämättä kiehtovan maan. Toisaalta Kiina-konnotaatioihin kuuluvat kommunismi ja siihen liittyvä kontrolli, halpa työvoima, ihmiskauppa ja köyhyys. Näistä ristiriitaisista olista on paitsi noussut mielenkiintoisia kiinalaistaiteilijoita, se on myös tarjonnut herkullisia aiheita muiden maiden taiteilijoille.
Kymmenen tuhatta siirtolaista merellä seilaa
Kiina-ilmiö on jälleen esillä Helsingissä, jonka juhlaviikkojen osana on Taidehallissa Isaac Julienin yhdeksälle valkokankaalle levittäytyvä 50 minuutin mittainen videoteos Ten Thousand Waves (2010). Helsingin näyttely on taidemaailmassa merkittävä, sillä se on teoksen Euroopan ensimmäinen esittely. Teoksessa Julien solmii yhteen Kiinan historian ja nykypäivän: 1500-luvulta peräisin olevan myyttinen tarina kalastajista jotka eksyvät merelle mutta pelastuvat Mazu-jumalattaren johdattamina vertautuu 2004 tapahtuneen traagisen onnettomuuden jossa Englantiin muuttaneet kiinalaiset työläiset kuolivat elantoa ansaitessaan.
Isaac Julienin tyyli on vahvasti visuaalinen. Tässä teoksessa hänen tyylinsä on yhtä poeettinen kuin runot jotka ovat teoksen taustalla oleva “käsikirjoitus”. Julien on tarttunut maailmanlaajuiseen poliittiseen aiheeseen: työn perässä muuttamiseen ja siirtolaisuuteen. Itselleni teos oli kokemuksena monitasoinen. Se kommentoi globaalia maahanmuuttotilannetta tiedottavalla ja tunteisiin vetoavalla otteella yrittämättä esittää pakettiratkaisua tilanteeseen. Mielestäni Julien kysyy teoksellaan kuinka tämä globaali ongelma on muuttanut ihmiskäsitystämme ja minkälainen etiikka liittyy halpaan työvoimaan. Toistaalta teos nostaa esille myös yksilön näkökulman pohtimalla kuinka maailmankuva voi muuttua kun hylkää kotimaansa ja muuttaa muualle paremman elämän toivossa. Voiko pelastava Mazu-jumalatar olla läsnä myös Englantiin muuttaneille kiinalaisille? Teosta luonnehtii ristiriitainen kaksijakoisuus: jotakin saavuttaessaan voi myös menettää jotakin tärkeää.
Yhdistelemällä faktaa ja fiktiota sekä pohjaamalla teoksensa runouteen Julien on löytänyt porsaanreiän ja verhonnut Kiina-kritiikkiä kauniiseen teokseensa. Kuka tahansa taiteilija tai henkilö joka kyseenalaistaa Kiinan toimintamalleja, jotka osaltaan ajavat kansalaisia maastamuuttoon, ei aseta itseään hyvään valoon maan johdon silmissä, joille pieninkin vastalause on hyökkäys joka pitää tukahduttaa.
Toisen kulttuurin omiminen taiteessa?
Itse jään pohtimaan Julienin päätöstä tarttua näin läheisesti Kiinan kulttuurihistorialliaan. Hän ei ole itse kiinalainen – onko hänellä tarvittava ymmärrys kulttuuria kohtaan vai lankeaako hän sen viettelevään visuaaliseen eksotiikkaan? Samantyylistä kulttuurista omimimista käyttää videoteoksissaan Matthew Barney, teos Drawing Restraint 9 (2005) etunenässä. Toisaalta oman kulttuurinsa sisältä nousevaa kriittistä ääntä edustaa esimerkiksi mm. ARS 06 näyttelyssä Helsingin Kiasmassa esillä ollut Jun Nguyen-Hatsushiba, korealais-japanilainen kahden kulttuurin välissä tasapainoileva videotaiteilija jonka teokset usein esittävät kulttuuriperinteeseen liittyvien elannonhankintatapojen katoamista.
Etelä-Afrikan kriittiset tuulet Helsingin Taidemuseossa
PEEKABOO -näyttely, johon tutustuin Helsingin Taidemuseossa, esittelee usean etelä-afrikkalaisen nykytaiteilijan teoksia. Moni varmasti sanoisi että Etelä-Afrikka on esillä taidemaailmassa kesän jalkapallon MM-turnauken takia, mutta itse uskon enemmän sen olevat kiinnostava, sillä sen historiaan liittyvät väkivaltaiset jälkimainingit tuottavat paljon kriittistä taidetta. Vaikka apartheid on ohi, monet yksilöt taistelevat edelleen jatkuvaa diskriminaatiota vastaan ihonvärinsä, seksuaalisuutensa tai sosiaalisen luokkansa tähden. Myös uskonto muuntuu näyttelyssä joidenkin taiteilijoiden käsissä alistavaksi voimaksi. Koko näyttelyn kuratointiin liittyy myytien ja todellisuuden yhteensulautuminen maailman käsityksessä Etelä-Afrikasta.
Fiktiivinen köyhyys ja taiteilijan moraalinen vastuu
Nostan näyttelystä esille Roger Ballenin valokuvat sarjasta Boarding House (2009). Mustavalkoiset valokuvat lukeutuvat teknisesti valokuvauksen klassiseen traditioon. Näemme kuvissa lapsia ja nuoria joiden kasvoja ei paljasteta. He ovat oudossa ympäristössä, jossa seinät murenevat ja erilaiset eläimet ja oudot raapustukset seinillä luovat ritualistisen ja shamanistisen tunnelman. Keitä nämä selvästi huonoissa oloissa asuvat nuoret ovat? Epätodellisuuden tuntu ja surrealistisuus tekevät valokuvista esteettistä katsottavaa, vaikka outo tunne puristaakin koko ajan vatsanpohjasta. Ballen on tarttunut haastavaan aiheeseen, köyhyyteen, jota hän lähestyy fiktion keinoin tekemällä huonoista oloista kiehtovan taianomaisia.
Itse pohdin teosten edessä taiteilijan roolia laajan ja globaalin aiheen edessä: mikä merkitys on taiteessa tapahtuvalla köyhyyden mystifioinnilla? Toistaalta onko moraalisesti oikein tehdä köyhyydestä fiktiota? Nostan tässä esille kuvajournalismin yhteydessä törmäämääni käsitteeseen “raunioporno”. Käsite kritisoi valokuvaajien (ja muiden taiteilijoiden) taipumusta estetisoida raunioita, rappiota, korruptiota ja sen alla eläviä ihmisiä. On helppoa mennä kuvaamaan murenevia taloja ja niiden nurkissa eläviä narkomaaneja ja luoda jännittäviä kuvia asioista joita ei jokapäiväisessä elämässä näe. Onko oikein että taiteilija saa huomiota taiteellisista ansioistaan valokuvilla jotka on luotu esimerkiksi Jessica Dimmockin tavoin narkomaanien tuskasta ja noidankehästä hänen valokuvasarjassaan The Ninth Floor (2005)? Mikä on taiteilijan vastuu? Onko taide juuri väline joka tuo ongelmia laajaan tietoisuuteen? Onko sillä todella muutosvoimaa?
Ballenin teokset eivät kuitenkaan mielestäni kuulu rauniopornon kategoriaan sillä niiden ympäristö on selvästi luotu kuvia varten. Teosten voima on juuri siinä että niitä on ja ei ole helppo katsoa samanaikaisesti. Niissä on enemmän pysäyttävää ja pohdintaa aiheuttavaa voimaa kuin suorissa dokumentaristisissa valokuvissa, jotka voivat joskus olla liian toteavia tai osa turruttavaa katastrofikuvien virtaa mediassa.
Jane Alexander ja tulkinnan kontekstuaalisuus
Toisena taiteilijana PEEKABOO -näyttelystä nostan esiin Jane Alexanderin, jonka yksityiskohtaiset johonkin eläinten, fantasiahahmojen ja ihmisten välimaastoon asettuvat veistokset puhuttelevat helposti. Näyttelyssä hän on asettanut veistoksiaan häkkiin, kuin vankilaan. Turvakamera lähettää kuvaa näyttelyn toisessa huoneessa sijaitsevaan tv-ruutuun. Turvallisuus on Alexanderin itsensä mukaan teoksen teema. Teoksessa itseäni kiehtoo tulkinnan kontekstuaalisuuden tarve. Turvakamera luo vaikutelman isoveli valvoo -ajattelusta, jonka media on ominut reality tv-ohjemiin ja joka toisaalta on läsnä jokaisen elämässä kun turvakamerat tallentavat jokaisen kauppareissun.
Itselleni tämä on stereotyyppinen ja pinnallinen tulkinta, vaikka täysin oikeutettu siinä missä muutkin tulkinnat. Teoksen ymmärtäminen vaatii mielestäni kuitenkin ymmärrystä Etelä-Afrikan historiasta. Sen valossa teos saa merkityksen jatkuvasta levottomasta väkivaltaisuudesta, joka näkyy maan jokapäiväisessä elämässä, kuten itse maassa vierailleena olen nähnyt, piikkilanka-aitoina ja turvamiehinä tavallisten Matti Meikäläisten talojen edustalla. Kyse ei siis ole välttämättä länsimaalaisesta ihmisten liikkumista seuraavasta valvonnasta, vaan yksilön pelosta joka nousee titetyn maan tilanteesta. Taidemuseon julkaisun haastattelussa Alexander nostaa esille myös länsimaiset turvallisuustoimet jotka tekevät maahanmuuton esimerkiksi Eurooppaan hankalakasi. Hän nostaa teoksen sanoman globaalille tasolle kuvaamalla turvallisuusjärjestelmien hallitsevuutta kaikkialla maailmassa.
Jane Alexanderin teos on siitä uniikki, että hän on onnistunut mielekkäästi mahduttamaan yhteen teokseen useita tasoja paikallisuudesta globaalisuuteen. Hänen sympaattiset fantasiahahmonsa itsessään ovatkin yllättäen neutraalimpia mahdollisia näyttelijöitä hänen dramaattisessa teoksessaan. Ne eivät osoita sormea mihinkään tiettyyn kansaan, sukupuoleen, ikäryhmään tai ihonväriin.
Taide globaalien haasteiden edessä
Tässä esseessä nostamistani esimerkeistä näkee kuinka fiktiota ja fantasiaa on käytetty poliittisten ja kriittisten aiheiden käsittelyyn. Mielikuvitusmaailma tai myytit ovat areena jolla mikä vain on sallittua ja näin se antaa taiteelle välineen käsitellä hankalia aiheita. Fiktiossa piilee kuitenkin myös vaara, sillä se voi helposti muuttaa kärsimyksen seikkailuksi, ihainnoinniksi tai vahvistaa kulttuurisia sterotyyppejä. Poliittisen taiteen tekeminen vaatii rohkeutta ja globaaleihin aiheisiin tarttuminen on haasteellista. Itse arvostan tätä otetta taiteeseen – ei taidetta taiteen tähden vaan taidetta ihmiskunnan tähden.
Linkkejä tekstissä mainittujen taiteilijoiden äärelle:
PEEKABOO Helsingin Taidemuseossa
Jane Alexander
Isaac Julien, Ten Thousand Waves Taidehallissa
Roger Ballen
Matthew Barney
Jessica Dimmock, The Ninth Floor (2005)
Jun Nguyen-Hatsushiba
perjantai 17. syyskuuta 2010
KICK OFF: LÄHTÖKOHTANI
>> MITÄ AIKAISEMMIN? >>
Olen tehnyt viimeisen vuoden tiivisti valokuvataidetta teemoista outous, absurdius, taianomaisuus, surrealistisuus ja myyttisyys. Aihemaailmaani on kuulunut luonnon virtaavat näkymättömät voimat, kasvihuoneen taianomainen ja mystinen ilmapiiri sekä unissakävelijät.
Tutustu halutessasi valokuvaukseeni >> emiliesophie.blogspot.com
>> IDEA! >>
Tämän produktion idea on lähtenyt liikkeelle välähdyksenomaisesta kuvasta joka viuhahti mieleeni viime maaliskuussa. Kuvassa kaksi naista pitävät toisiaan kädestä jäisellä, lumisella ja viimaisella jääkentällä.
Olen pohtinut useamman kuukauden tätä mystisen yllättävää ideaa, tulkinnut sitä ja antanut sen kerätä lihaa ympärilleen. Teoksen luonne on jo melko selvä itselleni: haluan tehdä teoksen joka liittyy sukupuolten ja seksuaalisuuden sosiaalipolitiikkaan, yhtäältä niihin liittyvään diskriminaatioon, toisaalta yksilön vahvuuteen hankaluuksien edessä.
Aion käsitellä aihettani myyttis-realistisella otteella, eli teoksen voi nähdä helposti myös taiteellisen työskentelyni jatkumossa.
>> TEEMOJEN KARTOITUSTA >>
- muuttoliike
- muutos
- sukupuoli (erityisesti sukupuoli-käsitteen ambiguiteetti)
- seksuaalisuus
- "female force" / itsenäisyys / itsepäätösoikeus
- diskriminaatio / suvaisevaisuus
Minkälaisia ovat kokemuksest joissa henkilö joutuu tai haluaa muuttaa toiseen ympäristöön sukupuolensa tai seksuaalisuutensa takia? Mikä on muuton taustalla?
>> TIEDE JA YHTEISTYÖ >>
Koska produktio-kurssin teemana on taiteen ja tieteen kohtaaminen ja yhteistyö, olen kiikaroinut yhteistyötieteenalakseni sukupuolentutkimuksen, jonka laitos yliopistostamme löytyy. Olen ilmottautunut laitoksen Introduction to Gender Studies -kurssille produktiotani varten. Kurssi on loka-marraskuussa. Haen tältä kurssilta konkreettista tietoa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvästä diskriminaatiosta joka voi johtaa päätökseen muuttoliikkeestä. Etsin samalla yhteistyökumppaniani. Mahdollinen kumppani voisi olla vaikka kurssin opettaja/professori tai toinen opiskelija, jonka kanssa koen luontevaksi keskustella aiheesta, sen sosiaali-politiikasta ja mahdollisista aidosta kokemuksista.
Toivon että yhteistyösuhde ei painotu vain prosessin alkuun. Toivon löytäväni kumppanin joka on kiinnostunut myös kommentoimaan taideproduktiotani prosessin eri vaiheissa; haluan kokea yhteistyön jatkuvana vuorovaikutuksena jonka kautta saan itseäni ja teoksen merkityksenantoa haastavaa kritiikkiä. En halua että nähtävästi poliittinen teokseni jää lössöksi ja merkitys pinnalliseksi.
>> TEKNIIKKA >>
Toteutan produktioni videoteoksena. Minulla on tällä hetkellä muutenkin riittämättömyydentunteita maalausta ja muita perinteisiä taidetekniikoita kohtaan ilmaisuvälineinä, joten valinta oli itsestäänselvä. Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta videoilmaisusta, ja haluni kokeilla sitä on yksi produktioni tärkeistä lähtökohdista joka tulee määrittelemään paljon teokseni luonnetta alusta asti.
>> PS >>
Jännittää koska en ole ennen tehnyt poliittisesti latautunutta ja selvästi omaa mielipidettäni maailman menosta edustavaa teosta. Olen uinut turvallisissa matalikoissa, mutta nyt aion sukeltaa syvän veden tummansinisiin voimakkaisiin virtoihin.
Olen tehnyt viimeisen vuoden tiivisti valokuvataidetta teemoista outous, absurdius, taianomaisuus, surrealistisuus ja myyttisyys. Aihemaailmaani on kuulunut luonnon virtaavat näkymättömät voimat, kasvihuoneen taianomainen ja mystinen ilmapiiri sekä unissakävelijät.
Tutustu halutessasi valokuvaukseeni >> emiliesophie.blogspot.com
>> IDEA! >>
Tämän produktion idea on lähtenyt liikkeelle välähdyksenomaisesta kuvasta joka viuhahti mieleeni viime maaliskuussa. Kuvassa kaksi naista pitävät toisiaan kädestä jäisellä, lumisella ja viimaisella jääkentällä.
Olen pohtinut useamman kuukauden tätä mystisen yllättävää ideaa, tulkinnut sitä ja antanut sen kerätä lihaa ympärilleen. Teoksen luonne on jo melko selvä itselleni: haluan tehdä teoksen joka liittyy sukupuolten ja seksuaalisuuden sosiaalipolitiikkaan, yhtäältä niihin liittyvään diskriminaatioon, toisaalta yksilön vahvuuteen hankaluuksien edessä.
Aion käsitellä aihettani myyttis-realistisella otteella, eli teoksen voi nähdä helposti myös taiteellisen työskentelyni jatkumossa.
>> TEEMOJEN KARTOITUSTA >>
- muuttoliike
- muutos
- sukupuoli (erityisesti sukupuoli-käsitteen ambiguiteetti)
- seksuaalisuus
- "female force" / itsenäisyys / itsepäätösoikeus
- diskriminaatio / suvaisevaisuus
Minkälaisia ovat kokemuksest joissa henkilö joutuu tai haluaa muuttaa toiseen ympäristöön sukupuolensa tai seksuaalisuutensa takia? Mikä on muuton taustalla?
>> TIEDE JA YHTEISTYÖ >>
Koska produktio-kurssin teemana on taiteen ja tieteen kohtaaminen ja yhteistyö, olen kiikaroinut yhteistyötieteenalakseni sukupuolentutkimuksen, jonka laitos yliopistostamme löytyy. Olen ilmottautunut laitoksen Introduction to Gender Studies -kurssille produktiotani varten. Kurssi on loka-marraskuussa. Haen tältä kurssilta konkreettista tietoa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvästä diskriminaatiosta joka voi johtaa päätökseen muuttoliikkeestä. Etsin samalla yhteistyökumppaniani. Mahdollinen kumppani voisi olla vaikka kurssin opettaja/professori tai toinen opiskelija, jonka kanssa koen luontevaksi keskustella aiheesta, sen sosiaali-politiikasta ja mahdollisista aidosta kokemuksista.
Toivon että yhteistyösuhde ei painotu vain prosessin alkuun. Toivon löytäväni kumppanin joka on kiinnostunut myös kommentoimaan taideproduktiotani prosessin eri vaiheissa; haluan kokea yhteistyön jatkuvana vuorovaikutuksena jonka kautta saan itseäni ja teoksen merkityksenantoa haastavaa kritiikkiä. En halua että nähtävästi poliittinen teokseni jää lössöksi ja merkitys pinnalliseksi.
>> TEKNIIKKA >>
Toteutan produktioni videoteoksena. Minulla on tällä hetkellä muutenkin riittämättömyydentunteita maalausta ja muita perinteisiä taidetekniikoita kohtaan ilmaisuvälineinä, joten valinta oli itsestäänselvä. Minulla ei ole juurikaan aikaisempaa kokemusta videoilmaisusta, ja haluni kokeilla sitä on yksi produktioni tärkeistä lähtökohdista joka tulee määrittelemään paljon teokseni luonnetta alusta asti.
>> PS >>
Jännittää koska en ole ennen tehnyt poliittisesti latautunutta ja selvästi omaa mielipidettäni maailman menosta edustavaa teosta. Olen uinut turvallisissa matalikoissa, mutta nyt aion sukeltaa syvän veden tummansinisiin voimakkaisiin virtoihin.
LENTOSUUNTA: CONFIRMED
Tervetuloa seuraamaan muuttolentoani halki taideproduktioni. Valitsin blogin prosessipäiväkirjakseni erityisesti siksi, että se on loistava areena jakaa inspiraationlähteitäni videoina.
MIGRATION Y on produktioni työnimi. Vaikka englannin käyttö tuntuukin tekotaiteelliselta, on selitys yksinkertaisesti se että tämän produktion idea on syntynyt jo useampi kuukausi sitten ja aloitin sen purkamisen englanniksi koska oleskelin tämän vuoden elokuun loppuun asti Kanadassa. Sattumalta ei suomi tunkeutunut tajuntaan siellä ollenkaan. Ja joskus vaan tuntuu että jonkun muun kielen sana on ilmaisuvoimaisempi kuin vastaava suomenkielinen sana.
Vasemmalla olevaan linkkilistaan, "lentoreitti", kerään mtkan varrella linkkejä sivustoille jotka jotenkin liittyvät produktiooni tai inspiraatiooni. Tai muuten vaan huvin vuoksi.
Mitään en näköjään vielä paljasta itse ideasta.
ODOTETTAVISSA: visuaalisia inspiraationlähteitä, teeman ja aiheen avaaminen, tekniikka ja siihen liittyvä valinta, lähtökohtani.
MIGRATION Y on produktioni työnimi. Vaikka englannin käyttö tuntuukin tekotaiteelliselta, on selitys yksinkertaisesti se että tämän produktion idea on syntynyt jo useampi kuukausi sitten ja aloitin sen purkamisen englanniksi koska oleskelin tämän vuoden elokuun loppuun asti Kanadassa. Sattumalta ei suomi tunkeutunut tajuntaan siellä ollenkaan. Ja joskus vaan tuntuu että jonkun muun kielen sana on ilmaisuvoimaisempi kuin vastaava suomenkielinen sana.
Vasemmalla olevaan linkkilistaan, "lentoreitti", kerään mtkan varrella linkkejä sivustoille jotka jotenkin liittyvät produktiooni tai inspiraatiooni. Tai muuten vaan huvin vuoksi.
Mitään en näköjään vielä paljasta itse ideasta.
ODOTETTAVISSA: visuaalisia inspiraationlähteitä, teeman ja aiheen avaaminen, tekniikka ja siihen liittyvä valinta, lähtökohtani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)