en työskentele käsitteellisestä sekatavarasta käsin vaan visuaalisesta aidosta inspiraatiosta käsin
Minulla on paljon kuvia mielessä. Eroja ambiguousin ja ambivalentin välillä. Hiuksia ja kimaltavaa hohtoa, kalan suomuja ja sukupuolettomia nymfejä hopeisissa sukkahousuissa. Tiedän kyllä kuka on salainen muusani.
Aika varmasti joku naulitsee minut vielä seinää vasten kysyen jokaisen kuvan semioottista vitsiä suhteessa koko ideaan. Minä sanon siihen: "EI OLE".
Puran pikkuhiljaa joulukuun katselmuksen kommentteja. Joku vielä ihmetteli mistä on kysymys. Näin kirjoitan Introduction to Gender Studies kurssin esseen alussa:
" "
A hint of the Y-chromosome in the double-X and a curious feeling of not fitting into
the expected and pre-defined gender identities of the surrounding society. What is there beyond the female and the male gender identities? Is the space between these two
traditionally defined genders only imaginary, or is it just an unknown land not trodden on, ready for the migration of a new liberated generation?
" "
Verbaliikan hankaluus osoittautui taas outoudeksi. Käytän välillä vääriä sanoja. Y:n varjo kaksois-X:ssä tulkittiin patriarkaanisen yhteiskunnan maskuliinisen alistamisen vertauskuvaksi. Korjaus. Ei varjo. Häivähdys. Ihana sitruksenmakea häivähdys oman kirpeän persikkaihon alla.
Unohda: luonnoskuvat. Turhaa paikallaanjauhantaa.
Kuvaa. Dynamiikkaa.
Luen PoMoSexualsia. Inspiroivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti